Kotona taas

Kone laskeutui torstaina myöhään illalla ja kaikki pääsivät turvallisesti Suomen kamaralle. Tällä matkalla ei tarvittu omaa navigointia eikä Pauliinan tarvinnut kertaakaan mennä opastamaan kuskia reittivalinnoissa. 3G:stä otettiin heti kaikki ilo irti eikä toimimattomia wifejä tule ikävä. Kahden viikon reissusta saldona valtavasti uusia kokemuksia ja kontakteja, hienoja muistoja ja iso kasa pyykkiä. Kahden vuoden päästä reissataan uudestaan…

Viimeisestä excusta Nesteelle tulossa myös tarinaa, jahka teksti bittisyövereistä löydetään. Lisäksi kuvia tullee lisää myös viimeisiltä excupäiviltä.

Itte tein ja säästin

Ensimmäinen excuaamu valkeni Amsterdamissa ja porukka kokoontui ajoissa siirtyäkseen koko reissun ensimmäisiin excukohteisiin: Waternetin jätevedenpuhdistamoon ja Amsterdamin jätteenpolttovoimalaan. Oman bussin pitäminen käyttämättömänä ensimmäisen viikonlopun yli olisi ollut tyhmää, joten tässä vaiheessa siirtymiset hoidettiin paikallisella julkisella liikenteellä, jonka kiemuroita oli jo edellisenä päivänä vähän ihmetelty. Liikkeelle lähdettiin hyvissä ajoin tuntia ennen kierroksen alkua jätevedenpuhdistamolla. Tässä aikataulussa vain ei oltu otettu huomioon Amsterdamin julkisen liikenteen hienouksia.

Ensimmäinen raitiovaunu hajosi laiturille juuri ennen kuin päästiin sen kyytiin. Toisella ratikalla päästiin kuitenkin metroasemalle, jossa odoteltiin ensimmäistä metroa tovin, ennen kuin saatiin selville, että sekin hajosi. No toinen metrolinja sentään kuskasi meidät asemalle, jossa vaihdettiin junaa ja päästiin ilman uusia yllätyksiä asemalle, josta oli vielä määrä ottaa bussi kohteeseen. Tällä hetkellä olimme jo reilun vartin myöhässä. Ja se bussi, sehän ei tietenkään kulkenut kuin aikaisin aamulla ja seuraavan kerran taas työajan jälkeen alkuillasta. Tässä vaiheessa excukohteesta myöhästyminen saavutti raamatulliset mittasuhteet, sillä viimeiset neljä kilometriä kohteeseen siirryttiin apostolinkyydillä kuumassa aurinkoisessa säässä. Hikeä, rakkoja ja muutamia hajonneita kenkiä myöhemmin pääsimme kuitenkin perille Amsterdamin länsisataman teollisuusalueelle vaivaiset puolitoista tuntia myöhässä.

Seikkailua satama-alueella

Seikkailua satama-alueella

Ensimmäinen kohde, jossa visiitti jäi sattuneesta syystä vähän lyhyeksi, oli uusi ja moderni jätevedenpuhdistamo, jota pyöritti Hollannissa kaikesta veteen liittyvästä vastaava Waternet. Lyhyestä ajasta huolimatta ehdimme oppia vedenpuhdistusprosessin pääpiirteet, sekä kuulla miten ongelmat biologisen fosforinpoiston toiminnassa johtivat biokaasutuotannon poistovesiputkien tukkeutumiseen, mikä puolestaan synnytti prosessi-innovaation, jolla pian tuotetaan suuria määriä puhdasta magnesiumammoniumfosfaattia lannoiteteollisuuden tarpeisiin. Näin tuotetut lannoitteet menevät vientiin, sillä oman lannoituksentarpeensa Hollanti kattaa reippaasti sikojensa ja lehmiensä ruoansulatuksen lopputuotteilla.

Päivän toinen kohde oli vedenpuhdistamon naapurissa sijaitseva Amsterdamin jätteenpolttovoimala, joka tuottaa energiaa koko Amsterdamin julkisen liikenteen ja valaistuksen tarpeisiin. Koska Amsterdam lähialueineen ei itse tuota enää riittävästi jätettä voimalan tarpeisiin, tuodaan voimalaan polttoainetta myös kanaalin takaa Englannista. Kehittyneen turbiiniteknologiansa ansioista Amsterdamin voimala tuottaa sähköä ennätyksellisellä 30 % hyötysuhteella ja loppu energia käytetään jätevedenpuhdistamon prosessihöyryn sekä kaukolämmön tuotantoon. Kaukolämpö on ehkä suomalaisittain arkiselta tuntuva asia, mutta Keski-Euroopassa sitä pidetään ihmeellisenä voimalan hyötysuhdetta parantavana innovaationa, jota kannattaa mainostaa usein ja ylisanoja käyttäen.

Tietoiskun jälkeen käytiin vielä kiertelemässä voimalassa, missä päästiin muun muassa ihmettelemään polttouuneja ja niiden puhdistusta räjähteillä sekä käymään jätenosturin ohjaamossa, mistä sai ensiluokkaisen näkymän voimalan valtavaan jätesiiloon ja pystyi ihailemaan valtavien nosturikourien toimintaa. Muutamia sisäisen pikkulapsensa löytäneitä oli vaikea saada lähtemään viimeksi mainitun jännyyden ääreltä. Excuemäntä muistutteli käsien pesusta, sillä kyseessä ei suinkaan ollut keksitehdas. Excun lopuksi excuporukan miesten esittämän serenadin hämmentämä emäntämme vielä antoi muutamia vinkkejä Amsterdamin yöelämään: sienien syöntiä alkoholin vaikutuksen alaisena tulee kuulemma välttää, ellei ole siihen tottunut ja hollantilainen ruoho on kuulemma vahvempaa kuin muualla. BeNeDeLuxe_Amsterdam-57Kohteista poistuminen onnistui saapumista menestyksekkäämmin ja paluu hostellille onnistui ilman lisäseikkailuja. Hostellilta osa porukasta lähti läheiseen kapakkaan katsomaan Suomen jääkiekkomatsia (omalta koneelta) ja muut jalkautuivat kaupungin keskustaan. Loppuillasta useimpien tiet johtivat Amsterdamin kuuluisalle punaisten lyhtyjen alueelle, jossa kukaan ei ainakaan tunnusta tehneensä muuta kuin kysyneensä hintaa…

- Heikki

Perillä (jo kolmatta päivää)

BeNeDeLuxe_Amsterdam-1

Lentokentällä

Excu on pyörähtänyt käyntiin ja kaikki olivat paikalla lentokentällä. Osaa piti hieman useammin houkutella kuulutuksin koneeseen, mutta lopulta kaikki selvisivät paikalle.Amsterdamisssa tutustuimme julkisen liikenteen saloihin matkalla hostellille – junamatkustusta 1. luokassa ja ratikat, joihin ei pääse sisään. Hostelli kuitenkin saavutettiin ja suomalaisittain jyrkät portaat selätettiin.

BeNeDeLuxe_Amsterdam-5

Valoa portaiden päässä

Blogin alkuhiljaisuudesta syytän osittain vappuväsymystä ja osittain majoituksen wi-fi:n laatua. Netti ei kuulu penthouseen eikä aina aulaankaan… Jatkosssa pyrimme tiuhempaan päivitysväliin. Paljastuksena kerrottakoon, että ongelmat julkisen liikenteen kanssa jatkuivat myös toisena excupäivänä. Mutta siitä lisää seuraavassa postauksessa.

BeNeDeLuxe_Amsterdam-17