Vierailulla Ekokemillä

Tiistaina 6.11. lähdimme kymmenen henkilön kanssa kohti Riihimäellä sijaitsevaa Ekokemin jätteidenkäsittelylaitosta. Kyseessä oli Prosessiteknillisen kerhon järjestämä päiväexcursio kerhon jäsenille. Paikalle saavuttuamme Jouni Perttilä piti meille esittelyn Ekokemin toiminnasta yrityksenä ja tarkemman kuvauksen itse jätteenkäsittelyprosessista. Tämän jälkeen teimme kierroksen laitoksen alueella.

Ekokem on 1979 perustettu yritys, joka toimi aluksi pelkästään vaarallisten jätteiden käsittelylaitoksena. Nykyisin Ekokem myös puhdistaa pilaantunutta maa-ainesta ja tuottaa energiaa polttamalla vähemmän vaarallista- ja yhdyskuntajätettä. Suurin osa energiasta on kaukolämpöä, jota käytetään lähialueiden kaupunkien lämmittämiseen. Sähköäkin tuotetaan erityisesti kesällä, mutta pääosin vain laitoksen omaan käyttöön. Vaikka jätteestä tehdäänkin energiaa, se ei silti ole riittävän kannattavaa yksinään, vaan myös jätteen vastaanotosta täytyy periä maksu. Erityisen selväksi esityksen aikana tuli, että jäte kuin jäte saadaan helpoiten vaarattomaksi polttamalla ja käsittelemällä savukaasut huolella.

Kun pullat oli saatu syötyä ja polttolaitoksen toimintaperiaate oli kaikilla hallussa, suunnattiin kohti laitosaluetta. Ekokemin vierailija-asuksi valikoitui kypärä, suojalasit ja huomioliivi. Tämä yhdistelmä on tullut varsin tutuksi tehdasalueilla vieraillessa. Tarjolla olisi ollut myös upeita suojavisiirillä varustettuja kypäriä, mutta kukaan ei näitä valitettavasti kehdannut ottaa. Ensimmäisenä kiersimme säiliöalueen, jonne kaikki vaaralliset jätteet varastoidaan ennen polttamista. Yhdyskuntajätteelle oli omat tyhjennyspisteensä, jonne rekat kippasivat jätelastinsa. Nämä pisteet olivat tarkoituksella sisätiloissa, jotta hajuhaittoja ympäristöön tulisi mahdollisimman vähän. Muuten lähes kaikki vaarallinen jäte oli sijoitettu katosten alle ulkotiloihin. Ekokemilla oli myös oma sateenkeräysallas. Ulkokierroksen jälkeen siirryimme laitoksen korkeimmalla sijaitsevaan tilaan, jossa operaattorit vahtivat voimalaitos 1:n toimintaa. Tilan toisella reunalla oli myös katosta lattiaan ulottuva lasiseinä, jonka toisella puolella oli valtava teräskoura, jolla jätteitä nostettiin jätesiilosta polttouuniin. Kouran valtavasta koosta huolimatta operaattorit kertoivat välillä nostelevansa pehmonalleja jätteiden seasta, mikä kertoo melkoisesta tarkkuudesta kouran käytössä.

Reissu oli loppujen lopuksi varsin antoisa, vaikka märässä loskasäässä monien kengät kastuivat läpimäriksi jo kierroksen alkumetreillä. Bussissa takaisin Espooseen olikin mukava lämmitellä kylmiä varpaitaan lämpimien patterien päällä.

- Paavo Mälkönen