Kohdemaiden (ja kotimaan) maltaita maistelemassa

Oli synkkä ja myrskyinen sunnuntai-iltapäivä kun allekirjoittanut saapui bussilla Kamppiin päämääränään olutravintola Bruuveri. Kunnon oluttuoppi mielessä hän suunnisti ravintolan ovelle, mutta huomasi harmikseen että se aukeaa vasta neljältä. Eipä siinä muuta auttanut kuin odotella ja haaveilla kunnon oluttuopista vielä 15 minuuttia. Onneksi pian paikalle saapui muitakin oluenhimoisia ystäviä ja viikon parhaita tapahtumia vertailtaessa ravintolan ovet aukaistiinkin jo. Seurueen tiedustellessa heille varattua kabinettia, ravintolan henkilökuntaan kuuluva mieshenkilö ilmoitti että heidän olisi turha mennä pieneen ja piskuiseen yläkerran huoneeseen kun he voisivat maistella olutta 100 henkilöä nielevässä kabinetissa.Perustelut menivät jotenkin niin että: ”Ei tätä sunnuntaina käytetä muutenkaan.” Yllättyneinä seurueen jäsenet, kolme tällä hetkellä, astuivat sisään valtavaan kabinettiin ja valitsivat yhden huoneen lukuisista pöydistä omakseen. Pöydän valintaan vaikutti selvästi sen vieressä oleva ikkuna, josta näki ravintolan omaan panimoon, fermentointipönttöineen kaikkineen. Asettumisen jälkeen, kolme aikaista olutintoilijaa kävivät ostamassa talon oman panimon oluet (Marsalkka Vaalea ja Marsalkka Luomuvehnä x2 taisivat olla ensimmäiset) ja jäivät odottamaan loppuseuruetta.

Ja eipä kauan tarvinnut odottaa kunnes seurueen muitakin jäseniä saapui paikalle. Valitettavasti joukkio sai kuulla että edellisen päivän kämppäkierros oli verottanut ryhmän määrää yhdellä. Kotona kohmeloaan poteva jäsen oli kuitenkin lähettänyt vähän paikallista valuuttaa seurueelle paikatakseen poissaoloaan. Kun vastatulleet olivat saaneet sanottua pari nokkelaa kommenttia liittyen seurueen ja kabinetin kokoon, hakivat hekin tiskiltä oluet, ottaen kuka mitäkin (Chimay ja muita semmoisia). Oluthuuruissa lähti keskustelukin pyörimään hyvällä vauhdilla. Oluita vertailtiin ja ainakin seuraava kommentti tuli erään seurueen jäsenen suusta: ”Marsalkan luomuvehnä ei vyöry niin pahasti kuin normi vehnä!”

Muitakin olutvertailuja käytiin ja yleisesti keskustelu pyöri etyylialkoholin ympärillä. Itse ekskursiosta seurueessa puhuttiin hyvin vähän. Ainoa asia, mikä nousi pöydälle, oli ekskursiolla käytettävä bussifirma. Tästä monet innostuivat muistelemaan vanhaa kunnon, killankin ekskursiolta tuttua, Ajotuulta ja sen niin suulasta kuskia Jullea. Järjestävä osapuoli väitti että Jullea ei pyydettäisi näin pitkälle matkalle kuskiksi, varsinkin kun bussien laatu on ollut mitä se nyt on ollut (ks. Riskiretket). Loppuilta menikin seurueella rupatellessa ja oluita maistellessa ja viimein, noin kolmen tai neljän oluttuopin jälkeen, allekirjoittanut päätti poistua kotiin valmistautumaan uuden viikon haasteisiin.

-Sakke