Kotona taas

Kone laskeutui torstaina myöhään illalla ja kaikki pääsivät turvallisesti Suomen kamaralle. Tällä matkalla ei tarvittu omaa navigointia eikä Pauliinan tarvinnut kertaakaan mennä opastamaan kuskia reittivalinnoissa. 3G:stä otettiin heti kaikki ilo irti eikä toimimattomia wifejä tule ikävä. Kahden viikon reissusta saldona valtavasti uusia kokemuksia ja kontakteja, hienoja muistoja ja iso kasa pyykkiä. Kahden vuoden päästä reissataan uudestaan…

Viimeisestä excusta Nesteelle tulossa myös tarinaa, jahka teksti bittisyövereistä löydetään. Lisäksi kuvia tullee lisää myös viimeisiltä excupäiviltä.

Porrasjumppaa Aachenin yliopistossa

Aamunkoitteessa koko 18,5 hengen delegaatiomme oli pääosin pirteänä ja hyvin levänneenä hostellin aulassa odottamassa bussia. Osa sai lähikuppilasta aamupalaksi sämpylää, loppujen oli tyytyminen eri makuisiin tascheihin. Uneliaan bussimatkan ja pienen suunnistusoperaation jälkeen porukkamme löysi tiensä RWTH Aachenin kemian rakennuksille, jossa paikallisen nuorten kemistien järjestön, JCF Aachenin, edustajat olivat odottamassa meitä.

Vierailun alkuun pääsimme epäorgaanisen kemian labraan, jossa meille esiteltiin ensimmäinen kaasari ja monta gloveboxia. Käytävällä vastaan tuli omaa tutkimusryhmäänsä aloitteleva proffa, joka ymmärrettävästi hämmentyi seurueestamme eikä keksinyt lonkalta mainoslauseita tiimilleen. Seuraavaksi vuorossa oli orgaanisen labra, jossa emäntämme Jeanne kertoi omasta aldolkonsentraatioon liittyvästä tutkimusaiheestaan. Kysyttäessä mitä lopputuote smyrindiol tekee, vastaus oli ”nothing special”. Onneksi jatkosynteesillä yhdisteestä saadaan lääkettä kipuun ja käärmeenpuremiin. Paikalliset opiskelijat ainakin perehdytetään käytännön työhön perusteellisesti, sillä opinnoista jopa 50 % on laboratoriotyöskentelyä.

Tässä vaiheessa meille kävi jo elävästi selväksi rakennusten portaiden määrä sekä paikallinen painotus kolloideihin ja mikrogeeleihin. Fysikaalisen kemian talossa parin portaikon jälkeen pääsimme tutustumaan Helsingin yliopiston kemisti Otto Virtasen tutkimukseen. Tutkittuja mikrogeelipartikkeleita hyödynnetään mm. emulsiostabilisaattoreina ja polyelektrolyyttipinnotteissa. Erityisen mielenkiintoinen käyttökohde oli partikkelien käyttö emulsiopisaroissa eri faasien välisen rajapinnan maksimoimisessa. Reaktion jälkeen emulsio hajotetaan lämpötilan avulla, jolloin lopputuote on toisessa faasissa ja helposti erotettavissa.

Paikallisen arkkitehtuurikukkasen eli tehtaan näköisen yliopistollisen sairaalan naapurissa meitä odotti teräsmieskisoissakin kunnostautunut jätti, teknillisen kemian jatko-opiskelija Moriz. Mies pisti päämme pyörälle hallissa, jossa näimme suuren tislauskolonnin, Wacker-Hoechst -reaktiolla asetaldehydin valmistukseen käytettävän laitteiston ja lukuisia muita tehdasmittakaavan tutkimuslaitteistoja. Kierrokseen kuului myös käynti rakenteilla olevassa ylimmän kerroksen uudessa laboratoriossa. Tässä vaiheessa reippaimpienkin torniinkiipeäjien reisiä alkoi jo hapottaa ja heikoimmat lenkit jäivät odottelemaan hissiä.

Seuraavaksi opimme, että yliopistokampuksella majaa pitävä DVI eli saksalainen villatutkimusinstituutti tekee nimeään monipuolisemmin tutkimusta polymeerien, biotekniikan, pinnoitteiden, kolloidien ja kemian laitetekniikan parissa. Kuulemma yliopistossa on kehitetty myös menetelmä insuliinin valmistamiseksi täysin synteettisesti. Lieneekö menetelmä liian kallis tuotantotarkoituksiin? Mainittakoon, että portaiden lisäksi yliopistossa on kunnioitettava määrä NMR-laitteita.

Ikuistimme vielä pihalla itsemme Aalto-paidoissa paremmalta puoleltamme ja suuntasimme opiskelijaystävälliseen all you can eat –ravintolaan. Pikaisen Aachen-turisteilun otimme suunnan takaisin kohti Düsseldorfia. Illan ohjelmaan kuului tehoshoppailua, yhteishengailua ja laukkujen pakkaaminen Rotterdamia varten.

-Elena

Kiertelyä Rotterdamissa

Toiseksi viimeinen excupäivä.

Düsseldorfissa vietetyn yön jälkeen excuporukka suuntasi kulkunsa kohti Rotterdamia. Matka sujui lähinnä eilisestä palautuen, joskin moottoritieliittymässä sattunut läheltä piti -tilanne rekan kanssa sai kaikki matkalaiset heräämään ennen Rotterdamiin saapumista.

Rotterdamissa matkalaiset kiertelivät kaupunkia ja ihmettelivät sen arkkitehtuuria. Kaupunki pommitettiin aikanaan käytännössä maan tasalle ja ilmeisesti arkkitehdeille on sen jälkeen annettu suht vapaat kädet toteuttaa itseään kaupungin uudelleen rakentamisessa. Tästä esimerkkinä 80-luvulla rakennettu kuutiotalorykelmä, joka koostuu kulmallaan seisovista kuutioista. Talojen pinta-ala on suht suuri, mutta hyötyneliöitä ei kovin montaa ole. Arkkitehtuurin ihmetuotosten lisäksi tutustuimme mm. satamakonemuseoon ja paikallisiin kauppoihin.

BeNeDeLuxe_Rotterdam-6

Illalla väki vetäytyi keskimääräistä aiemmin yöpuulle ennen reissun viimeistä excukohdetta eli Neste Oilin Rotterdamin tuotantolaitosta.